Tänään 17.5. vietetään kansainvälistä homofobian, bifobian ja transfobian vastaista päivää. Päivän tarkoituksena on kampanjoida seksuaaliseen ja sukupuoliseen moninaisuuteen liittyvää ennakkoluuloisuutta ja suoranaista vihaa vastaan ja synnyttää toimintaa eri puolilla maailmaa, jotta valtaväestö saataisiin paremmin tietoiseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolosta ja näiden kohtaamasta syrjinnästä.
Kokemuksiani homofobiasta
Jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa elämäänsä syrjintää. Syynä voi olla mikä tahansa, sukupuoli, ihonväri, seksuaalisuus, uskonto, kansallisuus. Joka kerta syrjintä ulkoistaa ja nakertaa itsetuntoa. Käyn tässä kirjoituksessa läpi omia kokemuksiani homofobiasta ja seuraavassa kirjoituksessa mietin, mitä voimme kaikki asialle tehdä. Nämä ovat aitoja kokemuksia, mutta ne eivät määrittele elämääni. Ne vaikuttavat siihen ja panevat minut miettimään, mitä itse voin tehdä homofobian, bifobian ja transfobian vähentämiseksi.
Vietin 45 vuotta elämästäni valkoisen heteromiehen elämää eli olin osa ns. valtaväestöä. Tiedän mitä on elää Turussa, Hirvensalossa hyvällä alueella perusperheenisän elämää: kaunis koti ja vaimo, kolme lasta, hyvä koulutus, hyvät työpaikat. Sisälläni tunsin kuitenkin ulkopuolisuutta. Jo lapsena tunsin olevani erilainen, mutta en osannut sanoittaa tunnetta. En ymmärtänyt itseäni. Tiesin tunteeni ja mieltymykseni, mutta kielsin niiden olevan osa identiteettiäni. Kun tulin kaapista, löysin itseni, mutta samalla kohtasin aivan uudenlaisen maailman, syrjinnän maailman, homofobian maailman. Se herätti minut toimimaan.
Sisäinen homofobia ja itsesyrjintä
Syrjintää ja väheksyntää on monenlaista. Itse puhun paljon myös sisäisestä homofobiasta ja itsesyrjinnästä.
Sisäinen homofobia ja itsesyrjintä on sitä kun väheksyn ja syrjin itse itseäni tai pahimmillaan kiellän itseni. Olin kaapissa 45 vuotta, koska pelkäsin hylkäämistä, minulla ei ollut tietoa tai kokemusta itsestäni homona, en tiennyt mitä on olla aito kokonainen ihminen. Valitsin elämän vajavaisena, koska en tiennyt paremmasta. Usein seksuaalivähmmistön edustajat piilottelevat identiteettiään ja itseään suojellakseen itseään ja muita. Ei haluta aiheuttaa noloja tilanteita tai selitetään itselle, että seksuaalisuus on yksityisasia. Pelätään avoimuuden aiheuttavan vahinkoa, estävän menestymisen elämässä. Pelätään myös osoittaa haavoittuvuutta.
Kaapissa voi olla kokonaan tai osittain. Moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja on avoin ystävien kesken, mutta työyhteisössä tai laajemmin julkisesti pelkää olla avoin seksuaalisuudestaan. Pelätään leimaantumista ja voidaan pelätä konkreettisesti sitä, että ei saada työpaikkaa tai ylennystä. On tutkittua tietoa, että moni opiskeluaikana avoin nuori menee takaisin kaappiin siirtyessään työelämään. Itsekin alussa vain raotin ovea, sosiaalisessa mediassa varoin paljastamasta itseäni, en julkaissut kuvia poikaystävästä. Suojelin lapsiani, ajattelin, että he joutuvat kärsimään homoudestani, tai äitini.
Työyhteisössä moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja päättää olla kertomatta yksityiselämästään. Moni varmasti tuntee tapauksen, jossa kaikki tietävät työkaverin seksuaalisuuden, mutta siitä ei ikinä puhuta, se ei tule millään tavalla ilmi, koska henkilö itse ei millään tavalla tuo sitä esille. Se on tabu, joka voi aiheuttaa jännitteitä ja hankalia tilanteita työyhteisössä. Muille asia voi olla ok, mutta henkilö itse pelkää, mikä on täysin inhimillistä.
Kun itse jäin muutama vuosi sitten työttömäksi moni homoystävä painotti, että homoudesta et sitten puhu tai edes viittaa siihen mitenkään työhaastatteluisa tai hakemuksissa.
Itse päätin kuitenkin lopulta olla kokonainen oma itseni, joka paikassa en vain valikoidusti. Avoimesti ja ylpeänä, sekä työhaastatteluissa että sosiaalisessa mediassa. Minulle kävi hyvin. Kaikki eivät välttämättä ikinä kykene hyväksymään kuulumistaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tuloksena voi olla itseinhoa, ahdistusta, masennusta ja pahimmillaan itsemurha.
Kun päätin lopulta osaksi yllämainitusta syystä lähteä yrittäjän uralle, sekin alkoi valitettavasti homofobian merkeissä. Kävin uusyrityskeskuksessa Espoossa kertomassa liikeideastani sateenkaarimatkailuyrittäjänä. Nuori yritysneuvoja, miespuolinen, kuunteli kommentoimatta kertaakaan ideaani. Lopulta hän sanoi:
Menin kommentista niin hämilleni, että en osannut vastat mitään. Vasta autossa tapaamisen jälkeen voin pahoin ja mietin, että seksuaalisuudestaniko yrittäjän urani on kiinni?
Yhteisön syrjintä
Hyvin loukkaava syrjinnän muoto tai kokemus on yhteisön sisäinen syrjintä. Kun lähdet puhumaan avoimesti seksuaalisuudestasi ja “taistelemaan” sen ja muiden oikeuksien puolesta, joudut myös oman yhteisösi hampaisiin. Yllämainitsemani itsesyrjinnän ja homofobian pelot nousevat esille kommenteissa
Tämä on syrjinnän muoto, joka kumpuaa myös peloista, itsensä vähättelystä.
Yhteiskunnan asenteet ja rakenteet
Kaiken tämän itsesyrjinnän ja yhteisösyrjinnän taustalla on ympäröivän yhteiskunnan rakenteet ja asenteet. Ne vaikuttavat seksuaali- ja sukupuolivähmmistöjen omiin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Itse mietin aina niin, että jos nyt kiellän itseni, piilotan itseni, aiheutanko enemmän vahinkoa tai hyötyä itselleni ja yhteisölle. Jos aina vaikenen, jos me kaikki vaikenemme ja piilotamme itsemme, lisääntyykö tieto ja kohtaaminen vai lisääntyvätkö fobiat.
Koska puhun seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta työkseni ja sateenkaari-ihmisistä yleensä viestinnässä ja markkinoinnissa, kohtaan säännöllisesti homofobiaa, joka vaihtelee seksualisoimisesta vaikenemiseen. Kun puhun seksuaalivähemmistöistä, vastapuoli saattaa hiljentyä, ei tiedä oikein mitä sanoa tai puhua. Pahimmillaan olen kohdannut matkailualalla syrjintää, jossa minut ja kaltaiseni nähdään vain seksin kautta. Kun puhun sateenkaari-ihmisistä minut mielletään perverssiksi seksimaanikoksi, joka nai kaikkea mikä liikkuu.
Näin vastasi eräs matkailuyrittäjä MATKA-messuilla, kun kutsuin hänet kuuntelemaan puheenvuoroani messuilla sateenkaari-ihmisistä matkailun kohderyhmänä.
Tämä taas on kommentti asiakkaalleni kyläkauppiaan pojalta, kun he kertoivat nettisivuillaan olevansa osa We Speak Gay yhteisöä.
Yleistä on myös miesten pelko leimaantumisesta. Eräs isossa suomalaisessa yrityksessä työskentelevä homoystäväni kertoo, että miespuoliset työkaverit saattavat pelätä lähteä kahdestaan ruokatunnille leimaantumisen pelossa. Samoin koulutuksissa ja seminaareissa, joissa puhun seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, yleisö on yleensä 90%sti naisia. Tämä voi kuulostaa naivilta ja naurettavalta, mutta taustalla on homofobia, miesten pelko siitä, että vaikka asia kiinnostaa heitä ammatillisesti, he pelkäävät leimaantuvansa homoiksi. Vuosi sitten Suomessa järjestettiin Querelle-niminen Queer-tapahtuma, jonka kantava teema oli yhdenvertaisuus, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. Tapahtuman tuottaja kertoi avoimesti, että häneltäkin helposti lipsahtaa kommentti:
Tämä tuntui hänestä itsestäänkin kornilta ja naurettavalta kommentilta, mutta hän sanoi sen tulevan lähes itsestään. Ja myönsi sen johtuvan leimaantumisen pelosta.
Suomi Euroopan parhaimmistoa mutta entä transsukupuoliset
Olen tässä käsitellyt paljon omia kokemuksiani Suomessa, joka on viimeisimmänkin tutkimuksen mukaan yksi Euroopan ja maailman parhaimmista ja turvallisimmista maista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Olemme ILGA Europen tutkimuksen mukaan Euroopan maista sijalla 8, edellämme Malta, Luxemburg, Belgia, Norja, Tanska, Espanja ja Portugali. Tutkimus perustuu lainsäädäntöön eli se ei kerro todellisista asenteista eikä kokemuksista. Suomi täyttää tutkimkusesa käytetyistä kriteereistä kaksi kolmasosaa. Erityisesti sukupuolivähemmistöjen asemasa on Suomessa ongelmia. Translakiuudistus on yhä toteutumatta. Nykysen hallituksen ohjelmassa on kirjaus täysi-ikäisiä koskevasta lakiuudistuksesta. Kritiikkiä herättää kuitenkin alaikäisten jättäminen uudistuksen ulkopuolelle, samoin kolmannen sukupuolivaihtoehdon puute.
Olen tässä kertonut omista kokemuksistani homona. Meillä seksuaalivähemmistöillä ovat asiat suhteellisesti kunnossa lainsäädännöllisesti, mutta sukupuolivähemmistöjen tilannne on kuten mainitsin paljon pahempi. Lainsäädäntö syrjii ja muunsukupuoliset, ei-binääriset eivät ole olemassa lainsäädännön mukaan. Alla olevassa Podcastissa keskustelen sukupuolen moninaisuudesta ja kokemuksista muu muassa Hippu Helmisen kanssa. Hippu on ei-bnäärinen transaktivisti.
Tässä vielä koottuna listaa erilaisista homofobian ja transfobian ilmenemismuodoista koottuna Ranneliike.net sivustolta
Hetero-olettamus. Homoseksuaalisuus ohitetaan siten, että tätä ominaisuutta ei ihmisessä nähdä olevan olemassa. Puolison esimerkiksi oletetaan automaattisesti olevan "vastakkaista" sukupuolta, eikä samaa sukupuolta olevaa puolisoa suostuta aina ymmärtämään puolisoksi.
Vaikeneminen ja ulkoistaminen. Koulussa kukista ja mehiläisistä puhutaan ensimmäisessä persoonassa silloin, kun kyse on "tytöstä ja pojasta", mutta kolmannessa persoonassa silloin kun kyse on "pojasta ja pojasta" tai "tytöstä ja tytöstä". Tai sitten viimeksi mainituista ei puhuta missään persoonassa yhtään mitään.
Tietämättömyys ja kielteiset ennakkoasenteet. Tieto ihmisen kuulumisesta seksuaali- tai sukupuolivähemmistään muuttaa tämän muiden silmissä perverssiksi seksimaanikoksi, joka nai kaikkea mikä liikkuu, ja jota on siksi syytä varoa, ettei SE tartu ja ehkä tapa. Työsuhde sanotaan irti, kun homofobinen esimies ei halua "pilata yrityksen mainetta" sillä, että työntekijänä on "poikkeava" ihminen. Virallinen peruste erottamiseen ei luonnollisesti ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen, vaan etsimällä etsitty jokin muu asia.
Torjuminen. Niin kaukaisemmat kuin läheisemmätkin ihmiset voivat kääntää selkänsä ihmiselle jos tämän seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen tulee ilmi. Jopa vanhemmat voivat suhtautua torjuvasti lapseensa jos saavat tietää tämän kuulumisesta em. vähemmistöön
Itsensä kieltäminen. Lapsuutensa ja nuoruutensa homofobisessa ympäristössä viettänyt ei kykene hyväksymään kuulumistaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tuloksena voi olla itseinhoa, ahdistusta, masennusta ja pahimmillaan itsemurha.
Nimitteleminen ja huutelu. "*$#&n HOMO!" kuuluu usein koulun välitunnilla, urheilukentällä, armeijan maastoleirillä tai näkyy Internetin keskustelufoorumilla.
Eristäminen. Erilaiset (yleensä uskonnolliset) yhteisöt eristävät seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaksi tiedetyn ulos yhteisöstä, etenkin jos tämä ei ole halukas "kamppailemaan" tätä ominaisuuttaan vastaan.
Väkivalta. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat tai sellaisiksi arvellut kohtaavat väkivaltaa, pahimmillan hengen riistämisen - vaikkapa kun vannoutunut heteromies humalassa tai selvinpäinkin kokee (erheellisestikin), että hän on joutunut seksuaalisen mielenkiinnon kohteeksi toisen miehen taholta. Myös järjestäytyneempää "homojen hakkaamista" esiintyy yhä.
Vaino. Joissain maissa yhteiskunta ja/tai hallinto pyrkivät voimatoimin kitkemää seksuaaliseen moninaisuuteen liittyvä ilmiö. Esimerkiksi homoseksuaalisuus voidaan katsoa niin pahaksi asiaksi, että siitä pitää rankaista - joissain maissa jopa kuolemalla. Vainoon voi liittyä myös yhteiskunnan arvojohtajien ja median lietsoma viha seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
Naisen asema yhteiskunnassa. Joissain kulttuureissa naisen itsemääräämisoikeuden puuttuminen ja esimerkiksi pakkoavioliitot pakottavat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan naisen elämään taipumuksensa vastaisesti. Pakkoavioliitot rikkovat myös miehen itsemääräämisoikeutta.
Mitä sinä ja yrityksesi voi tehdä enemmän homofobian, transfobian vähetämiseksi ? Onko Pride-viikko ainoa hetki vuodesta, kun näistä asioista puhutaan tai ne nostetaan yrityksessäsi esille ? Ole yhteydessä, jos haluat ottaa asiaan kantaa 365 päivänä vuodessa.
.