Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa edistävien toimijoiden eurooppalainen kattojärjestö ILGA-Europe julkaisi viime viikolla vuosivertailunsa sekä sateenkaarikartan 49 eri Euroopan maan ihmisoikeustilanteesta. Vaikka monessa maassa on menty eteenpäin on myös maita, joissa asenteissa ja lainsäädännössä ollaan menty takapakkia. Puolissa (495) tutkituista maista seksuaali- ja sukuopuolivähemmistöjen oikeudet eivät ole menneet lainkaan eteenpäin. COVD 19 -kriisin jälkimainingeissa on syytä olla huolissaan kehityksestä ja pitää näitä asoita esillä aktiivisesti.
On huomionarvoista, että maissa, joissa oikeusvaltioperiaatteita uhmataan tai kyseenalaistetaan, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia poljetaan ja asenteet kovenevat. Kun yksilönvapautta ja poliittista vapautta rajoitetaan, on se selkeästi uhka myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Tällaisia maita ovat muun muassa Puola ja Unkari.
Maita vertailussa 49 - Suomi sijalla 7
ILGA Europen vertailun kärkisijaa pitää ylivoimaisesti katolinen Välimeren maa Malta, jossa vuodesta 2014 lähtien on hlbti-ihmisiä koskevaa lainsäädäntöä uudistettu useana vuonna. Malta täyttää kriteeristöstä 89 prosenttia. Kakkos- ja kolmossijoja pitävät selkeästi Belgia ja Luxemburg, jotka täyttävät kriteeristön 73-prosenttisesti. Tämän jälkeen on tasainen kuusikko: Tanska ja Norja (68%), Espanja (67%), Portugali, Iso-Britannia ja Suomi (66%). Näitä seuraa Ruotsi (63%). EU-maista perää pitävät Latvia (17%) ja Puola (16%). Muuten tutkituista maista viimeisinä olivat Venäjä (10%), Armenia (8%), Turkki (4%) ja viimeisenä Azerbaizan (2%). Erityisesti jakoviiva menee vielä Länsi- ja Itä-Euroopan välillä. Suurimmassa osassa Länsi-Euroopan maita tasa-arvoinen avioliittolaki voimassa, kun taas yhdessäkään itäisen Euroopan maassa samaa sukupuolta olevat parit eivät voi mennä naimisiin.
Sukupuolivähemmistöjen oikeudet Suomessa puutteelliset
Suomi on moneen Länsi-Euroopan maahan ja varsinkin muihin Pohjoismaihin verrattuna takamatkalla sukupuolivähemmistöjen oikeuksien suhteen. Vuosia Suomessa vireillä ollut translakiuudistus on yhä toteutumatta. Nykysen hallituksen ohjelmassa on kirjaus täysi-ikäisiä koskevasta lakiuudistuksesta. Kritiikkiä herättää kuitenkin alaikäisten jättäminen uudistuksen ulkopuolelle, samoin kolmannen sukupuolivaihtoehdon puute. Nykyisen lainsäädännön mukaan juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona on henkilön steriliteetti. Juridisen sukupuolen taustalla ei myöskään ole itsemäärittely, vaan terveydenhuollon tekemä diagnoosi.
Suomen sijoitusta pudottavat muut seikat
Kumppanin sukupuolen vaikutus verenluovutukseen
Yhdenvertaisuus toimintasuunnitelman puute
Vanhemmuuden yhdenvertaisuuteen liittyvät puutteet
Vihapuheeseen puuttumisen liittyvien lakien ja käytäntöjen puute
Yheytystoiminnan kiellon puuttuminen
Puutteet turvapaikkakriteeristössä hlbti-statuksen osalta
Lainsäädäntö versus asenteet
Usein ajatellaan, että asiat ovat kunnossa, kun lainsäädäntö on kunnossa. Näin ei kuitenkaan ole. Monessa maassa lainsäädäntö on korjattu, mutta asenteet arjessa kertovat toista sanomaa. Esimerkiksi Suomessa lainsäädännössä syrjintä on kielletty, mutta silti joka kolmas sateenkaari-ihminen kertoo kohdanneensa syrjintää ja useampi kuin joka kolmas on kokenut häirintää hlbti-vähemmistöön kuulumisen perusteella. Vielä surullisempaa on, että yli puolet alaikäisistä sateenkaari-ihmisistä on kohdannut hlbti-vihamielisiä asenteita koulussa. Surullisinta ovat viime vuonna julkistetun kouluterveydenhuollon kyselyn tulokset, joissa ilmeni, että joka viides sateenkaarinuori kokee fyysistä väkivaltaa perheensä taholta.
ILGA Europen raportissa kiinnitettiin huomiota myös Aito avioliitto ry:n ja Päivi Räsäsen (kd) harjoittamaan hlbti-kielteiseen retoriikkaan, kuten myös Oriveden kunnanvaltuustossa tehty esitys kiellosta tuoda esiin sukupuolen moninaisuus kouluopetuksessa. Raportissa manitaan myös lisääntymeet ilmoitukset rikoksista, jotka kohdistuivat uhrien seksuaaliseen suuntautuneisuuteen Suomessa.
Perheasioista esillä oli voimaan astunut äitiyslaki ja naisparien hedelmöityshoitoon liittyvät ongelmat julkisessa terveydenhuollossa. Ahvenanmaalla tapahtunut henkikirjoittajan uskontoperustainen kieltäytyminen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Kirkon vihkimiskeskusteluakin sivuttiin. Nykyisen pääministerin sateenkaariperhe-tausta tuli myös mainituksi.
Lainsäädäntö on tärkeä, mutta ruohonjuuritasolla tarvitaan myös lisää tietoa ja kohtaamisia: kouluissa, nuorisojärjestöissä, urheiluseuroissa, työpaikoilla. Jokainen tuhlattu mahdollisuus tai ihminen on suuri tragedia.
Alla olevassa Podcastissa keskustelen opettaja ja kirjailija Tommi Kinnusen kanssa yhdenvertaisuudesta kouluissa sekä yhdenvertaisuuden toteutumisesta laajemmin yhteiskunnassamme ex yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän kanssa.
Omia ajatuksiani ja pohdintoja tästä kaikesta
Mitä ajatella tästä kaikesta? Olo on ristiriitainen ja välillä turhautunutkin. Olemme toki edenneet yhdenvertaisuuden suhteen valtavasti niistä ajoista, kun itse olin pieni poika 70-luvulla. Ajoista, jolloin oli vain yksi tapa olla poika ja kasvaa mieheksi. Tunteille ja asioille on löytynyt sanat ja selitykset. Silti on välillä olo, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, kuin hakkaisi päätä seinään. Ollako tyytyväinen vai tyytymätön. Jos olen tähän tilanteeseen tyytyväinen, jääkö kehitys kehittymättä. Vielä on paljon tekemistä sekä lainsäädännössä, mutta erityisesti asenteissa. Miten saan vastapuolen ymmärtämään sen, miltä tuntuu olla homo, miltä tuntuu olla kaapissa, miltä tuntuu pelätä oman identiteetin puolesta. On valtava tuska välillä, kun koen että tunteeni tai identiteettini ohitetaan tai nonsaleerataan. Jokaisen tunne on oikea ja aito. Silti en halua enkä koe olevani uhri vaan aktiivinen tekijä ja ylpeä itsestäni ja kaltaisistani.
HLBTIQ-yhteisön sisällä olemme myös unohtaneet sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja elämän. Homon on aivan yhtä vaikea ymmärtää sukupuoliristiriitaa kuin heteron on vaikea ymmärtää homon tai lesbon sielunelämää. Homous ei tee minusta yhdenvertaisuuden asiantuntijaa. Asiantuntijuus tulee työllä, opiskelulla ja oppimisella, kohtaamalla tosia ja aitoja tarinoita. Yhdenvertaisuus syntyy teoista, se luodaan empatian avulla.
Vielä on tehtävää. Jokainen päivä on tärkeä, jokainen teko on tärkeä. Jokainen ihminen, yritysati organisaatio, joka työskentelee aktiivisesti ja näkyvästi yhdenvertaisuuden puolesta, pelastaa elämän.