Olen viime aikoina miettinyt, kuinka päädyin opiskelemaan markkinointia. Perinteisesti ja useimmiten markkinoinnilla pyritään kaunistelemaan asioita, tekemään tuotteista ja palveluista haluttavia. Markkinoinnin tehtävä on lisätä myyntiä, ei välttämättä kertoa totuutta tai ainakaan etsiä totuutta ja aitoutta. Totuus on usein joskus muuta kuin mitä markkinointilauseet ja kuvat lupaavat. Tämä on inhimillistä ja totuus elämässä muutenkin. Ihmisenäkin haluamme olla haluttavia, mukavia, sopia ja kuulua joukkoon. Pyrimme tuomaan itsestämme hyvät puolet esille ja peittelemään huonoja puolia. Haluamme, että meistä pidetään.
30 vuotta sitten kuitenkin aloitin opinnot Turun Kauppakorkeakoulussa ulkomaankaupan linjalla. Olin nuorena miehenä kaapissa, vaikkakaan en sitä tietoisesti silloin ymmärtänyt. Koin tunteeni yksityisiksi, salaisiksi, sisäiseksi maailmaksi, joka ei kuulu muille. Pelkäsin, että niiden paljastaminen johtaisi hylkäämiseen, yksinäisyyteen, kipuun. Elin sis ulkokultaista elämää, halusin olla jotain muuta kuin mitä todellisuudessa olin, ajattelin, että tätä minulta ja minusta halutaan. Halusin, että minusta pidetään.
Viisi vuotta sitten tulin kaapista. Suuri elämänmurros johti kipuun, suruun, tuskaan, hylkäämiseen, myös yksinäisyyteen. Mutta se johti myös aitouteen, ymmärrykseen, oivalluksiin, totuuteen. Totuuden ja aitouden etsimisestä on tullut “elämäntehtäväni”. Se ei ollut tarkoitus, mutta huomaan, että en enää saa tyydytystä pelkästään kauniista ja mukavista asioista. Mukavien ja kauniiden asioiden kanssa on helppoa elää, mutta jossain vaiheessa kyllästyn niihin. Ne alkavat mietityttää, kun ja jos ymmärrän, että ne eivät ole aitoja. Varsinkin jos tajuan, että mukavuuden ja kauneuden takana ja alla piileekin jotain. Usein se tehdään hyvässä tarkoituksessa, ei haluta satuttaa tai loukata minua.
Tutkin ja pohdin ihmisyyttä ja omaa minuuttani paljon, nautin siitä. Olen lukenut paljon Tommy Hellstenin kirjoja ja löydän niistä paljon lauseita, jotka resonoivat oman sisimpäni ja tunteideni kanssa. Olen ymmärtänyt, että tutkimalla ja tuntemalla itseni, ymmärrän maailmaa ja muita ihmisiä entistä paremmin. Pystyn antamaan itsestäni muille enemmän.
”Why do you have the need to hurt yourself?” Näin kysyi aviomieheni yhtenä päivänä. En heti ymmärtänyt kysymystä, halusin kieltää sen. Ihmettelin. Päivän mietiskelyn jälkeen ymmärsin sen olevan totta. Myönsin itselleni, että haen totuutta ja aitoutta joskus todella kiihkeästi, jopa provosoiden, jotta pääsen totuuden äärelle. Totuus voi satuttaa, mutta olen valmis siihen. Se on kuitenkin parempi kuin epätietoisuus tai epäluulo.
Joku voisi puhua ihmisten epärehellisyydestä, mutta minä en. Tämä asioiden kaunistelu on niin syvällä meissä, että se on osa ihmisyyttä. Se koskettaa jokaista meistä yhteiskunnan joka saralla, niin ihmisiä kuin yrityksiäkin. Näen työssäni liike-elämässä ja yrityksissä paljon hienoa ja hyvää toimintaa, mutta myös asioden kaunistelua. Puhutaan viherpesusta tai pinkkipesusta. Yritystoiminnassa on niin syvällä ajatus siitä, että on tuotettava tuotteita ja palveluita, joita asiakkaat haluavat. Tämä koskee myös markkinointia ja viestintää. Halutaan viestiä, sitä mitä asiakkaat toivovat ja etsivät, vaikka se ei olisikaan aina aivan totta.
Toisaalta tänä päivänä on käynnissä suuri muutos. Asiakkaat etsivät entistä enemmän totuutta ja aitoutta. Yritysvastuun eri osa-alueet korostuvat liiketoiminnassa. Suomessa ympäristövastuu on ollut jo muutaman vuoden tapetilla, mutta tänä kesänä sosiaalinen vastuu on nousemassa entistä vahvemmin esille. Yhdenvertaisuus: sukupuolten, rotujen, seksuaalivähemmistöjen asema mietityttää entistä enemmän. #metoo ja #blacklivesmatter kampanjat ovat osa tätä maailmanlaajuista prosessia. Jotta yrityksissä oikeasti päästään liikkeelle vastuullisuuden kanssa, on ensin löydettävä totuus ja aitous. Jos totuutta ei haluta etsiä, ei tekeminen ikinä tule olemaan aitoa. Totuus saattaa olla joskus rumaa ja ruman katsominen on epämiellyttävää. Puhutaan myös paljon oman etuoikeutetun aseman, omien etuoikeuksien huomaamisesta ja myöntämisestä. Tämä työ vaatii aikaa ja panostusta ja usein ulkopuolista apua. Itse on vaikea huomata epäaitoutta, koska se on niin sisäänrakennettua ja usein huomaamatonta, tahatontakin. Piilotetut, tiedostamattomat ennakkoluulot (hidden, uncoscious bias) ovat hyvä esimerkki tästä. Emme aina tiedosta käyttäytymistämme ja käyttäytymisemme takana olevia motiiveja ja tunteita, opittuja tapoja reagoida asioihin ja ihmisiin. Puhutaan myös rakenteista, jotka ovat rakentuneet vuosikymmenien ja vuosisatojen aikana. Niitä ei niin vain korjata ja muuteta, vastarinta on voimakasta
Palaan omaan tarinaani. En päästä itseäni helpolla enkä ehkä muitakaan. Joskus rehellisyyden ja totuuden takia laitan itseni tunteellisesti vereslihalle. Käyn läpi tuskaa ja surua, mutta vain sen kautta löydän taas jotain uutta. Vain kriisin kautta kasvan ihmisenä. 46 vuotta elämästäni halusin miellyttää muita, halusin olla täydellinen, halusin kuulua joukkoon, olla hyväksytty. Olen löytänyt itseni ja tarkoituksen elämääni, tai löydän sen uudellen joka päivä. Tämä ei ole kaikista helpoin tie, mutta se on minun tieni.