Neljän presidentin kallioon veistetyt kuvat Mount Rushmoren kyljessä ovat amerikkalaisuuden tunnus, mutta kenen ja keille. Trumpin suunnitelmat juhlia itsenäisyyspäivää 4. henäkuuta ilotulitusten kera on nostattanut vastalauseita alkuperäiskansojen keskuudessa. Alkuperäiskansat pitävät muistomerkkiä varastetun maansa häpäisynä.
Pitkään vaietut, satoja vuosia vaietut asiat ja vääryydet nousevat ja ne nostetaan toivottavasti vihdoinkin esille. Historia on aina ollut voittajien historiaa ja voittajien kirjoittamaa. Muistomerkit ovat osa tätä historiankirjoitusta ja sen takia ne herättävät intohimoja puolesta ja vastaan.
Tällä hetkellä USAssa ja ympöri maailman on noussut esille mustien kokema rakenteellinen syrjintä, mutta suurin häpeä ja vääryys tapahtui Amerikan alkuperäiskansoille. Suuressa osassa latinalaista amerikkaa suurin osa alkuperäiskansoista kuoli eurooppalaisten tuomiin sairauksiin kuten covid-19, joka nytkin rankaisee pahiten heikoimmassa asemassa olevia.
Pohjois-Amerikassa intiaaneilta vietiin heidän maansa ja heidät ajettiin ja koottiin reservaatteihin kuin keskitysleireille. Intiaanien kohtalo on jäänyt lähes täysin unholaan ja käsittelemättä. Samoin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, jotka ovat yhdenvertaisuuden mallimaita, saamelaiset alkuperäiskansana ajettiin ahtaalle ja vuosisatoja haluttiin tuhota ja vaientaa heidän äänensä.
Minulle oli itselleni havahduttava kokemus rasismi Meksikossa. Kun vierailin siellä neljä vuotta sitten huomasin, kuinka esimerkiksi Mexico Cityn katukuva ja television ja kadunvarsien mainokset ja saippuasarjat erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Viihdemaailmassa ja mainoksissa representoituu lähes täysin eurooppalainen valkoinen rotu ja katukuvassa alkuperäiskansa.
Samoin pari vuotta sitten, kun meksikolainen alkuperäiskansan edustaja, oli ehdolla Oscar-voittajaksi upeasta elokuvasta ja elokuvasuorituksesta, Meksikossa nousi valtava somelynkkaus häntä vastaan. Moni Meksikossa koki häpeällisenä sen, että alkuperäiskansan edustaja voisivedustaa meksikolaisuutta niin näkyvästi maailmalla ja viihdeteollisuudessa. Eihän se käy päinsä.
Maailma on täynnä vastaavanlaista syrjintää, rakenteellista syrjintää, johon toivottavasti olemme lopultakin heräämässä. Rakenteellinen syrjintä on paljon tuhoavampaa kuin suora solvaaminen, huutelu tai nimittely.
Rakenteellinen syrjintä on salakavalaa, kieroa. Se ulkoistaa, se estää lahjakkuuksia nousemasta esille, se tuhoaa elämää, se hiljentää, se estää ottamasta ihmiskunnan täyttä potentiaalia käyttöön.
En tiedä olisinko valmis tuhoamaan kaikkia monumentteja, mutta on hyvä, että nostamme tässä yhteydessä ja lopultakin unohdettujen ja häviäjien kokemukset ja tunteet esille ja ymmärrämme, mistä viha ja katkeruus kumpuaa.
Haasteena on se, että meille voittajille, voittomme hinta alkaa selvitä lopullisesti vasta nyt. Syrjintä, rasismi, homofobia, antisemitismi ovat tuhonneet ihmiselämää vuosisatoja. Emme halua nähdä niiden rumia kasvoja. Ne pelottavat. Helpompi on kääntää kasvonsa muualle tai loukkaantua siitä, että ihmiset ja marginalisoidut vähemmistöt uskaltavat vihdoinkin puhua rohkeasti tunteistaan ja kokemuksistaan. Sosiaalinen media antaa siihen mahdollisuuden aivan toisella tavalla kuin ennen.
Matkailulla on suuri valta ja mahdollisuus olla entistä aktiivisempi toimija myös sosiaalisen vastuun saralla ja tuoda esille rehellisesti alkuperäiskansojen kohtalon. Voimme myös kiinnittää huomiota siihen, hyödynnetäänkö alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä kaupallisesti muiden toimesta ilman että siitä on hyötyä heille itselleen. Myös hyvinkin kaupalliset ja etabloituneet brändit joutuvat ottamaan kantaa tähän kuten Eskimo-jäätelöbrändin yhteydessä on käymässä. Tärkeää on, että yritykset myös avaavat entistä paremmin päätöstensä taustoja, jotta he samalla valistavat kuluttajia vastuullisten tekojensa syitä. Kuluttajat eivät näitä päätöksiä kovin helposti ymmärrä.
Joka tapauksessa toivon asiallista käytöstä, lisää kohtaamisia, lisää tietoa, mutta ymmärrän myös patoutuneen vihan ja katkeruuden. Riskinä on, että vihaa ja katkeruutta voi aina joku populisti käyttää hyväkseen. Näin kävi jo Yhdysvalloissa neljä vuotta sitten. Niin kävi natsisaksassa pian sata vuotta sitten.